Kalajokilaakson
Ilmailukerho

Uncategorised

Perustava kokous pidettiin 1.8.1968, jolloin päätettiin perustaa Kalajokilaakson Ilmailukerho ry niminen yhdistys. Tarkoituksena oli kerätä alueemme ilmailun harrastajat yhteen ja tehdä ilmailua kaikkine harrastusmuotoineen tunnetuksi Kalajokilaaksossa. Tuolloin ilmailusta alueellamme oli vain muisto jäljellä; vanha sotilaskenttä Ylivieskan NIEMELÄNKYLÄSSÄ. Suomen Ilmailuliitto hyväksyi KIK:n järjestöjäsenekseen 27.9.1968.

Vuonna 1988 kerhomme osti ensimmäisen oman moottorikoneen Piper Cherokee 140 OH-PDJ:n ja muutama vuosi myöhemmin toiseksi koneeksi Cessna C152 OH-CMS:n jotka myytiin myöhemmin pois ja tilalle hankittiin Cessna C172 OH-CLO.

Kerhomme päätoiminta paikka on Ylivieskan lentokenttä pää harrastuslaji on moottorilento ja koneena on REIMS/Cessna F 172 P jonka tunnus on OH-CLO ja se on kerhon jäsenten käytössä. OH-CLO:ta käytetään myös Palo- ja SAR-lentotoiminnassa.

Sinä jota ilmailu kiinnostaa tule mukaan toimintaamme ja ota yhteyttä meihin joko s-postilla tai puhelimella, yhteyshenkilömme löydät valikosta Yhteystiedot.

Perustava kokous pidettiin 1.8.1968, jolloin päätettiin perustaa Kalajokilaakson Ilmailukerho ry niminen yhdistys. Tarkoituksena oli kerätä alueemme ilmailun harrastajat yhteen ja tehdä ilmailua kaikkine harrastusmuotoineen tunnetuksi Kalajokilaaksossa. Tuolloin ilmailusta alueellamme oli vain muisto jäljellä; vanha sotilaskenttä Ylivieskan NIEMELÄNKYLÄSSÄ.

Suomen Ilmailuliitto hyväksyi KIK:n järjestöjäsenekseen 27.9.1968.

Kerho anoi silloiselta Ylivieskan kauppalalta käyttöoikeutta maa-alueeseen paikallisen ilmailukerhon sekä muun siviili-ilmailun käyttöön. Kauppalanhallitus suhtautuikin asiaan myönteisesti ja luovutti käyttöoikeuden juuri tuohon vanhan sotilaskentän alueeseen. Kulkulaitosten ja Yleisten töiden Ministeriön Ilmailuosasto ( Ilmailuhallitus nyk. Finavia) myönsi vielä luvan lentopaikan pitämiseen. Puitteet alkavalle kerhotoiminnalle alkoivat hahmottua.

Toiminta aloitettiinkin yleisötilaisuudella jossa esitettiin ilmailuaiheisia filmejä ja keskusteltiin ilmailusta yleensä.

Nuoret tulivat innokkaasti mukaan ja toiminta painottui aluksi lennokkirintamalle. Parhaimmillaan kerhotiloissa kauppalan keskustassa ahersi n. 40 poikaa lennokkien parissa.

Ensimmäiset lennokkikilpailut pidettiin keväällä 1969. Alkeisliidokkisarjan ykkönen oli Jarmo Jylhä ja A1:n paras Hannu Heikkilä. Kilpailun ulkopuolella lennätti A2:n liidokkia Markku Lähetkangas ja kerhon ensimmäinen puheenjohtaja Jorma Lähetkangas. Osanottajia oli 11.

Kerho toimi vilkkaasti aina vuoden 1969 loppuun mutta sen jälkeen toiminta pysähtyi. Syynä oli monien kerhon puuhamiesten paikkakunnalta poismuutto. Vasta 1973 marraskuussa pidettiin ”henkiinherättämiskokous” jossa todettiin, että ilmailuharrastajia jokilaaksossa on kuitenkin runsaasti. Kerhotoiminta oli siis aiheellista elvyttää. Asian ottivat harteilleen toimintavuoden 1974 johtokunta: pj Eero Lehto, vpj. Veli Tanska, siht. Juhani Petsalo ja jäsenet Jorma Repo, Mauri Repo. Myös moottorilentokoulutus saatiin järjestettyä Kauhavan Lentokoulun ja Kansalaisopiston yhteistyöllä. Keväällä ensimmäiseltä kurssilta valmistui kymmenen oppilasta, jotka saivat A2 eli yksityislentäjän lupakirjan. Tuoreiden pilottien joukossa oli myös yksi kauniimman sukupuolen edustaja: Riitta Palonen Ylivieskasta.

Purjelento toi uutta väriä jokilaakson taivaalle. Kesäkuussa Raahen Ilmailukerhon kanssa pidetylle kurssille tuli oppilaita mm. Haapavedeltä, Kalajoelta ja Ylivieskasta. Kesäkuun aikana kerholaisilla oli myös mahdollisuus osallistua palolentoihin; aluksi tähystäjänä koneen Alatalo & Petsalo mukana. Moottorikoneen vuokraus kerhon käyttöön oli järjestetty Pyhäjokialueen Ilmailukerhon kautta.

Samoihin aikoihin Pohjois-Pohjanmaan Seutukaavaliitto aloitti tutkimuksen uuden lentokentän tarpeesta läänin eteläosaan.

Syyskesällä 1975 tuli hyviä uutisia. Kaupunki oli anonut silloisen kentän luokittelua viralliseksi pienliikennekentäksi. Lokakuussa Ilmailuhallituksen edustajat kävivät tarkastamassa kentän ja se puutteistaan huolimatta sai varsin hyvän lausunnon. Kaupunki lupasi edelleen kehittää kenttää. Kerhoa tilaisuudessa edustivat pj Veli Tanska ja jäsen Veikko Autere.

Moottorikoneen vuokraus helpottui myös huomattavasti Revon Rallye Clubin tullessa paikkakunnaille. Yleisen lentoharrastuksen lisäämiseksi järjestettiin yleisölennätyksiä seuraavana keväänä. Syksyllä pidetyissä jäsenten välisissä maaliinlaskukilpailuissa voittajaksi selviytyi Jorma Repo. Myös vuonna 1977 toiminta painottui voimakkaimmin moottorilentosektorille. Siihen olikin varsin hyvät mahdollisuudet: Revon Rallye; Pyhäjokialueen IK:n Cessna 172 ja vielä loppuvuodesta Esko Ijäksen Piper Cherokee.

Marraskuussa Ilmailuhallitus myönsi Ylivieskan kaupungille luvan lentokentän rakentamiseen ja pitoon.

Kesällä 1978 Kannuksen Lentäjät ostivat Repo Oy:n Rallyen. Käytettävissä oli kuitenkin vielä edelleen Pyhäjokialueen IK:n C172 vaikkakin se oli parhaan kauden sidottuna palolentoihin. Niihin osallistuikin kolme kerhon lentävää jäsentä. Kilpailutoimintaa järjestettiin keväällä ja syksyllä maaliinlaskukisojen merkeissä. Vierailevat PYIK:n lentäjät veivät kuitenkin koko potin. Keväällä paras oli Paavo Hintikka ja syksyn ykkönen Kari Penttinen. Seuraavana vuonna Liikenne ja Lentokoulu Repo hankki kalustokseen Piper Cherokeen joka olikin lähes koko kauden kerholaisten käytettävissä. Palolentoihin osallistui edelleen kerhon lentäjiä.

Elokuun 19. päivänä Lentokurssi 7:n oppilaat 35 vuotis kurssijuhlan puitteissa kaupungin vieraina. Heidät oli aikoinaan koulutettu Ylivieskan kentällä. Oppilaita oli ollut 62 ja vielä oli mukana 24. Kolme heistä tuli omalla koneella Ylivieskaan. Veli Tanska oli kerhon edustajana lennättämässä veteraaneja.

Kaupunki hoiti edelleen kenttää täysin omin voimin. Sen kunto pysyi hyvänä vaikka vaatikin runsaasti taloudellisia ponnistuksia. Rakensihan kaupunki samaan aikaan uutta lentokenttää Pylväälle. Toiveet uudelle kentälle pääsystä kasvoivat lentotoiminnan vilkastuessa. Vanha lentokenttä sijaitsi aivan raviradan vieressä ja myös se asetti jonkin verran rajoituksia ilmailulle.

Purjelentotoiminnan pitkä hiljaiselo päättyi 1981 kun KIK osti Vaasan Lentokerholta kaksipaikkaisen Bergfalke II purjekoneen. Teoriakoulutus aloitettiin omin voimin Repo Oy:n tiloissa. Opetuksesta teoria- ja lentopuolella vastasi Tero Heikura. Hinauskonetta hoiteli koko kurssin ajan Esa Salminen. Purjelentäjän lupakirjan suoritti neljä henkilöä.

Lentokentän huono kunto vuonna 1982 ajoi ilmailuharrastajat ensin Ylivieskasta Kruununkylään ja sitten Haapavedelle. Purjelentokurssi pystyttiin järjestämään Kruununkylässä. Kalustona oli Kerhon Bergfalke II joka talven aikana oli maalattu täydellisesti innokkaan purjelennon harrastajan Mauno Nisulan toimesta. Kurssilta valmistui kolme oppilasta. Kouluttajana oli Seppo Heikura. Uusi lentokenttä valmistui saman vuoden syksyllä mutta toimintaa sieltä ei vielä kunnolla päästy aloittamaan.

Uudesta kentästä huolimatta kerhotoiminta hieman laantui seuraavana kahtena vuotena. Purjelentoharrastus kärsi eniten hallitilojen puutteesta. Uusi koulutuslupa aiottiin kuitenkin hankkia ja Kouvolan Ilmailuyhdistykseltä ostettiin K-7 Röhnadler purjekone. Kero julkaisi myös oman Nousukaarto lehden vuonna 1985. Seuraava talvi hupeni kevään 1986 ilmailutapahtuman suunnitteluun. Tapahtuma pidettiin 17.5.1986 lentoasemalla. Sää ei ollut paras mahdollinen mutta ilmailusta kiinnostuneita oli kuitenkin runsaasti. Eniten mielenkiintoa herättivät taitolentäjä Seppo Saario ja Eagle sekä Ilmavoimien Hawk ja Vinka. Yleisölennätyksessä oli myös Wasa Wings mukana, kaksimoottorisella Cessna Titanilla.

Vuosi 1988 on varmasti ollut vilkkaimpia kerhon historiassa. Huhtikuussa järjestetyt koulutuspäivät saivat positiivista palautetta. Luennoitsijoita oli Ilmailuhallituksesta, Oulun lennonjohdosta ja Ylivieskan lentoasemalta. Kesän aikana kerholle järjestyi myös koulutuslupa suuren suosion saavuttaneille ultrakeveille. Kouluttajana toimi Raimo Takkunen Vieskan Ultrasta. Moottorilentopuolella vuoden suurin juttu oli oman koneen hankinta kerholle. Lennokkisektorilla tehtiin historiaa;  saatiinhan Ylivieskaan järjestettyä radio-ohjattavien  taitolennokkien F3A luokan  SM-osakilpailu, kilpailut järjestettiin myös 1989 ja 1990. Ilmailupäivät pidettiin 28.8. lentoasemalla yhteistyössä Pyhäjokialueen IK:n kanssa.

Lennokkitoimintaa varten teimme esityksen 19.11.1989 Ylivieskan kaupungille maa-alan vuokraamisesta kerholle lennokkikentän rakentamista varten Katajaperälle. Kaupungin Tekninenlautakunta hyväksyi  kokouksessaan 16.1.1990 esityksemme ja saimme käyttöömme maa-alueen esittämältämme paikalta.

Moottorilentokoneen ohjaajalle ei yksityislentotoiminnassa aseteta mitään erikoisia vaatimuksia, mutta  kuitenkin terveydentilan pitää oppilaaksi aikovalla olla hyvä. Terveyden tutkimisella koko koulutushomma yleensä aloitetaan ja ensimmäisenä ilmailulääkäri tutkii, ettei ohjaajaksi aikovalla ole mitään kroonisia sairauksia. Silmälasit eivät ole este lupakirjan saamiselle.

Kun lääketieteellinen kelpoisuus on varmistettu anotaan seuraavaksi Ilmailuhallinnolta oppilaalle lento-oppilaan lupakirja. Tämän saatuaan tuleva lentäjä voi aloittaa tutustumisen ilmailun ihmeelliseen maailmaan toden teolla, niin teoriaopiskelun kuin lentämisenkin saralla. Teoriaopiskeluun kuuluu erilaisia oppiaineita, alkaen ilmailulaista ja asetuksista, lentokoneen yleistuntemuksesta, sääopista lennonteoriaan. Välillä opiskellaan radiopuhelinliikennettä, lentosuunnistusta ja kaikista noin kymmenestä eri osiosta pidetään koulun kokeet. Ne hyväksytysti suoritettuaan oppilas suorittaa kokeet vielä ilmailuviranomaiselle.

Koulutus etenee teorian ja lentämisen kanssa rinnakkain. jolloin asioiden omaksuminen helpottuu. Ensimmäisten noin kymmenen lentotunnin ajan pysytellään koulutuskentän lähistöllä peruslentoliikkeitä opetellen, Vaativin harjoitusaihe on laskeutuminen. Niitä tehdäänkin melkoisesti, mutta pikku hiljaa taitojen kehittyessä tulee ensimmäinen tarkastuslento vastaan. Siinä lento-oppilas osoittaa lentotaitonsa toiselle lennonopettajalle. Läpäistyään tämän välitarkastuslennon, oppilas pääsee ensimmäiselle yksinlennolle. Ensimmäinen yksinlento on jokaiselle lentäjälle ikimuistoinen hetki.

Tästä koulutus jatkuu edelleen peruslentotaitoa kehittäen, mutta myös matkalentoja aloitellen. Matkalentoja lennetään eri puolelle Suomea monenlaisille kentille. Ensin opettajan kanssa, mutta lopuksi myöskin yksinlentoina.

Kun kaikki tentit on hyväksytysti tentitty ja koulu- ja yksinlennot lennetty on vielä vuorossa lentokoe. Siinä lento-oppilas esittää lentotaitonsa tarkastuslentäjälle. Kun tämä on hyväksynyt suorituksen, anotaan ilmailuviranomaiselta yksityislentäjän lupakirja.

Yksityislentäjän mahdollisuudet harrastuksensa jatkamiseen ovat rajoittamattomat. Erilaisia kelpuutuksia voi hankkia lisää, koulutusta erilaisiin konetyyppeihin voi hankkia, kerätä lentokokemusta matkalennoilla erilaisille kentille jne. Harrastustasolla edullisinta on lentäminen ilmailukerhoissa, joissa vuokrahinnat ovat alhaisimmat. Lentokokemuksen karttuessa lentäjä voi päästä mukaan erilaiseen yleishyödylliseen lentotoimintaan mm. etsintä- ja pelastuslentotoimintaan (SAR) sekä metsäpalolennoille mukaan.

Yksityislentäjän lupakirjakurssi on myös peruskoulutus erilaisiin ilmailualan ammatteihin, mm. liikennelentäjäksi aikovalle. Mahdollisuuksia on paljon muitakin. Kaikki on kiinni itsestä. Jos homma alkoi kiinnostaa, ota yhteyttä kerhon yhteyshenkilöihin tai soita vaikka lennonopettajalle suoraan ja sovi tutustumislennosta. Siitä se homma lähtee käyntiin. Tervetuloa mukaan!

KALAJOKILAAKSON ILMAILUKERHO RY

SÄÄNNÖT KERHON LENTOKONEEN VUOKRAAMISESTA

  1. Kerhon kalustoa vuokrataan yksityiskäyttöön kerhon jäsenille, joiden kalusto- ja jäsenmaksut ovat maksetut. Koneen vuokraaja toimii koneen päällikkönä. Muusta vuokrauksesta päättää kerhon johtokunta.
  2. Koneen vuokraaja sitoutuu noudattamaan kaluston vuokraamisesta laadittuja sääntöjä.
  3. Kaikki koneen vuokraukset ja varaukset on merkittävä kerhon kotisivulla jäsenosiossa olevaan varauskalenteriin jonne pääsee vain tunnuksella ja salasanalla. Pidemmistä vuokrauksista on sovittava etukäteen johtokunnan kanssa. Kerhon omat palo-, koulutuslennot tai muu varainhankintaan liittyvä koneen käyttö ovat etusijalla.
  4. Koneen vuokraaja = päällikkö on vastuussa siitä, että konetta käsitellään huolellisesti ja siitä että koneen käytössä noudatetaan ilmailumääräyksiä.
  • koneen lentokelpoisuudesta vastaa koneen päällikkö
  • kone on kiinnitettävä lennon jälkeen huolellisesti ja talvella säilytettävä hallissa lämmityslaitteisiin kytkettynä ellei toisin ole määrätty
  • vyöt, headsetit yms. varusteet on laitettava siististi paikalleen
  • matkapäiväkirja täytetään asianmukaisesti ja siististi
  • huoltoajat on aina tarkastettava ja jätettävä lentoaikaa mahdollista siirtolentoa varten
  • tankkaukset ja öljyn lisäykset on merkittävä matkapäiväkirjaan
  1. Koneen käyttäjän on tutustuttava koneen laitteisiin ja ominaisuuksiin. Jokaisella oltava koneen käsikirja joka myös löytyy kerhon kotisivulta (tarkista asiat myös koneessa olevasta käsikirjasta koska se on alkuperäinen ja nettiversio on kopio siitä).
    1. Koneen vuokraajan, jolla on edellisestä lennosta aikaa yli 60 vuorokautta on lennettävä KERHOTARKKARI. Kerhotarkkari lennetään kerhon johtokunnan nimeämän lentäjän tai lennonopettajan kanssa. Ennen Kerhotarkkari lentoa järjestetään kirjallinen kuulustelu lentämiseen liittyvistä ilmailumääräyksistä ym. asioista. Kokeen järjestää Esa Salminen. Tämä on voimassa toistaiseksi ainakin vuoden 2015 ajan.
  2. Mikäli kerhon jäsenen lentolasku joudutaan laittamaan perittäväksi tarkoittaa se sitä että lennot on maksettava käteisellä.

Puutteista ja vioista on ilmoitettava heti huoltotoiminnasta vastaavalle tai johtokunnan jäsenelle, sekä tarvittaessa tehtävä maininta niistä koneen kapäiväkirjaan.

Huolimattomuudesta, sääntöjen tai määräysten rikkomisesta aiheutuneista vahingoista vastaa koneen vuokraaja. Vakuutuksesta korvattavista vahingoista on vahingon aiheuttajan maksettava puolet vakuutuksen omavastuusta. Vuokraajan maksettavista vahingonkorvauksista päättää johtokunta.

Johtokunta

 

Cessnan käyttöohjeen voit lukea täältä.

Ylivieskan lentokenttä

Lentokentäntie 196, Ylivieska

Lentokentän päällikkö Mauri Haikola puh. 044-4294 230

JOHTOKUNTA / VASTUUHENKILÖT 2013

JOHTOKUNTA

PUHEENJOHTAJA
JUHA KIVELÄ
puh. 0400 774038
puumyynti (at) pp.inet.fi

SIHTEERI/TALOUDENHOITAJA
HANNU KOISTE
puh.040 580 2256
sihteeri (at) kalajokilaaksonik.fi

VARAPUHEENJOHTAJA
VESA UUSITALO
puh. 040 7585451
vesa.p.uusitalo (at) gmail.com

PALOLENTOPÄÄLLIKKÖ                                                     VARAPÄÄLLIKKÖ
JUKKA KOTKA                                                                    JUKKA HANNULA
puh. 040 511 4021                                                                 puh. 040 708 2454

VASTUUHENKILÖT

KOULUTUSPÄÄLLIKKÖ

PÄÄLENNONOPETTAJA

TURVALLISUUSPÄÄLLIKKÖ
ESA SALMINEN
puh. 0440 280 736
esa.salminen (at) kotinet.com

VASTUULLINENJOHTAJA

Juha Kivelä

HUOLTOTOIMINNAN JOHTAJA
JUKKA HANNULA
puh. 040 708 2454

MUU JOHTOKUNTA

JARI MIKAEL ALAHÄIVÄLÄ

EINO YLITALO

Voidaksesi ottaa yhteyttä s-postilla, korvaa s-postiosoitteessa oleva  (at)  merkillä @ .
Esim. muuta pikku.cessna (at) luukku.com osoitteeksi Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen. (huom. poista välilyönnit)

Trafi

Ilmailuakoskevat viranomais määräykset löytyvät tästä linkistä:

http://www.trafi.fi/ilmailu/saadokset/ilmailumaarayskokoelma

Ajankohtaista

Kirjaudu

© 2015 Kalajokilaakson Ilmailukerho ry